Otsikossa olevaa tekstiä käytin vuonna 1988 pyrkiessäni ensimmäistä kertaa Tampereella valtuustoon. En tiedä, johtuiko hyvästä vaalisloganistani vai jostain muusta, mutta tulin ensikertalaisena valituksi vieläpä hyvällä äänimäärällä.

Nostin tämän esiin sen vuoksi, että jo tuolloin, lähes neljäkymmentä vuotta sitten, tapetilla oli omalääkärimalli. Meni kuitenkin vuosia, ennen kuin Tampereella oltiin valmiita ottamaan malli käyttöön. Muistan vaikuttaneeni asiaan monin eri tavoin.

Odotukset omalääkäritoiminnasta olivat tuolloin suuret. Valitettavaa vain oli, että niitä ei pystytty täysin lunastamaan. Pettymys oli sitäkin suurempi, kun omalääkärimallista luovuttiin myöhemmin.

Syitä epäonnistumiseen oli varmasti monia. Muistini mukaan tärkein syy oli kuitenkin liian suurissa lääkärikohtaisissa vastuuväestöissä.  Tuolloin lääkärikohtainen vastuuväestö oli Tampereella lähes 2500 henkilöä. Vertailukohtana on nykyinen arvio vastuuväestöstä, joka on alle puolet tuosta määrästä. Johtuen liian suuresta potilasmäärästä omalääkärit uupuivat työssään. Työpäivät venyivät liian pitkiksi, ja lomien ajaksi oli vaikea saada sijaisia. Edes hyvä palkkaus ei auttanut jaksamaan. Myöskään potilaat eivät olleet tyytyväisiä hoidon saatavuuteen ja siihen, ettei oma lääkäri ollut tavoitettavissa. Muistan myös oman pettymykseni, kun jouduin valtuustossa päättämään omalääkärimallista luopumisesta.

Ilokseni omalääkärimalli on noussut nyt uudelleen tapetille. Sitä kokeillaan monella alueella, ja myös hallitus on luvannut edistää sitä. Omalääkärimalli on myös monen puolueen vaaliohjelmassa huhtikuun aluevaaleissa. Toivottavasti siitä tulee totta! Nyt on tärkeää ottaa vanhoista virheistä opiksi, jotta ei epäonnistuta toistamiseen.

Omalääkärin tehtävä on vaativa, mutta palkitseva. Tärkeää siinä on hoidon jatkuvuus. Lääkäri-potilas-suhde voi parhaimmillaan olla jopa kymmeniä vuosia kestävä. Kun lääkäri tuntee potilaansa, hoidon laatu paranee, eikä aina tarvitse tulla vastaanotolle, vaan asiat hoituvat puhelimessa tai tietokoneen välityksellä.

Lääkäriltä toki edellytetään hyvää kokonaisvaltaista lääketieteen tuntemusta, joten omalääkäriksi sopii työssään kokenut, virkasuhteessa oleva lääkäri. Hyvät ihmissuhdetaidot takaavat molemmin puolisen luottamuksen rakentumisen. Supermies tai -nainen ei kuitenkaan lääkärinkään tarvitse olla. Onneksi meillä on hyvät konsultaatiomadollisuudet ja takaahan korkeatasoinen suomalainen lääkärikoulutus hyvät tiedot ja taidot. Tutkitusti omalääkärit lähettävät harvemmin potilaita erikoissairaanhoitoon, joten hoidon kustannukset ovat halvemmat.

Toivon sydämestäni, että Pirkanmaalla jo alkanut kokeilu omalääkärimallista etenee siten, että kaikilla on mahdollisuus saada omalääkäri mahdollisimman pian. Uskon edelleen, lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin, että ”onni on omalääkäri”.

Hanna Tainio, lääketieteen tohtori, kirurgian ja urologian erikoislääkäri