Millaisen lääkärin haluaisin?

Omalääkärisysteemiä ollaan pystyttämässä uudelleen. Kiva! Toivottavasti edellisen kerran opit muistetaan, eikä niitä nyt rahapulan takia toisteta: Viimeksi kun meillä oli omalääkärimalli, se olikin oikein todellinen ”omalääkäri”, jonka nimeä ei edes ikinä tullut painettua mieleen suuren vaihtuvuuden takia. Oli sijainen, sijaisen sijainen, muutos väestövastuualueessa, sijainen ja sijainen. En muista ikinä edes tavanneeni minulle osoitettua omalääkäriä. Sen sijaan muistan kyllä, että lapsillani oli joitain kertoja peräkkäin sama lääkäri terveysasemalla, ja että hänelle sai aikoja myös iltaisin, oman työpäiväni jälkeen. Sekin oli kokeilu joillakin Tampereen terveysasemilla, ja vastaanottajana oli nimenomaan kokenut lääkäri. Pidin kokeilua oikein onnistuneena, mutta se lopetettiin pian. Ei varmaan seniorilääkäreillä ollut suurta halukkuutta ottaa vastaan potilaita iltaisin samalla korvauksella, jonka nuoremmat saivat päiväsaikaan. Monella on myös yksityisvastaanotto, joka toimii iltaisin.

Niin, tässä onkin visainen pähkinä: Hyvä omalääkäri on kokenut ja mielellään ymmärtää niin lapsiperheen kuin ikääntyvän ihmisen ajatukset ja tarpeet, sairaudet ja muut murheet. Vai pitäisikö näihin erikoistua? Hyvä omalääkäri siis ei voisi olla terveyskeskukseen työpalveluun komennettu kandi, joka tupsahtaa keskelle inhimillisyyden arkea ja melskettä suoraan opinnoista.

Muistan joskus lukeneeni tutkimuksen, jonka mukaan terveyskeskuskäynnit vähenivät niillä asiakkailla, jotka kokivat saavansa omien arvojensa mukaista hoitoa. Eli: Saivat sellaiset hoito-ohjeet, joita oli mahdollista noudattaa omassa arjessa, kenties myös tutulta lääkäriltä, jonka asiantuntemukseen oli helppo luottaa ja joka tuntui ymmärtävän asiakkaan kokonaistilanteen.

Millaisen lääkärin haluaisin? Saisi olla miellyttäväkäytöksinen, osata asiansa, kuunnella myös minun omaa osaamistani omien pitkäaikaisteni hoidossa. Hänelle pitäisi saada aikoja tarpeen mukaan, soittaa puhelimella tai lähettää whatsappia. Ehkä pidemmässä asiassa sähköpostiakin? Vastausta toivotaan tietenkin, kai nytkin sopii lähetellä mitä vain viestejä, mutta ei niihin kukaan vastaa.

Jos omalääkärisysteemi integroidaan nykyiseen terveyskeskussysteemiin, voin tuomita sen jo saman tien epäonnistumaan. Mitään portinvartijoita ei tarvita, vaan lääkäri pitää saada kiinni, kun tarve on. Toki myös hyvä omahoitaja toimii tässä, jos hänen kauttaan kulkevat viestit hyvin lääkärille, ja esimerkiksi reseptin tai labralähetteen toistuviin vaivoihin saa hänen kauttaan nopeasti.

Toimisiko ammatinharjoittajamalli myös kokeneiden lääkärien houkuttelussa omalääkäreiksi? Tiedän monia keski-ikäisiä ihmisiä, jotka käyvät yksityisesti aina samalla lääkärillä. He saavat reseptinsä uusittua tekstiviestillä tai soittaa pirauttavat lääkärilleen. (Huom. possessiivisuffiksi: -en.) Omalääkäri on siis Minun Oma LääkäriNI. Lääkäri, johon luotan ja joka hoitaa minut ja hitaasti mutta varmasti lahoavan kehoni niin hyvään kuntoon kuin kulloinkin on mahdollista tai järkevää. Joku, jolta voin kysyä neuvoja, kun tulee uusi tilanne tai kropassa tapahtuu jotain outoa. Nyt esteenä monelle (itsellenikin) on tällaisen henkilökohtaisen palvelun hinta.

Olisiko yhteiskunnalle mahdollista toteuttaa tämä minun toivemallini kustannustehokkaasti? Lupaan, etten soittele turhan takia!

Susanna Lohiniemi, toiminnanjohtaja, FM, MBA