Olen isä, lastenlääkäri, tamperelainen ja amurilainen ryijynompelija! Olen syntynyt 60-luvun jälkipuoliskolla, ja aloitin koulutaipaleeni kansakoulussa, Suomen Turussa. Kansakoulu-urani jäi yhteen vuoteen, jonka jälkeen minut määrättiin peruskouluun, missä sitten jatkoin aakkosiin tutusmista ja kohtasin samalla elämäni suurimmat kysymykset.
Kahdeksankymmentä-luvun suurimpana uutisvuonna 1986 valmistuin ylioppilaaksi – Tšernobyl räjähti, Olof Palme murhattiin ja Kekkonen kuoli hallittuaan sitä ennen maatamme yli 25 vuotta. Samalla kirkolliskokous päätti, että naisetkin voivat toimia pappeina. Tuolloin tuntui, että suurten uutisten keskellä oma valmistumiseni oli vain pieni sivujuonne. Tämän kaiken keskellä Suomeen saatiin myös kolmas televisiokanava – voi vain kuvitella, kuinka jännittävää oli seurata uutisia ja ohjelmia kolmelta eri kanavalta! Tuolloin radiossa pauhasi Dingo!
Pääsin Turun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan valkolakin saatuani, ja valmistuin lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1992. Lastentautien erikoislääkäriksi valmistuin vuonna 1998, sen jälkeen olen kehittänyt itseäni: sain neonatologian pätevyyden vuonna 2001 ja hallinnon pätevyyden vuonna 2005. Lääketieteen tohtori minusta tuli vuonna 1996.
Oppiminen ei kuitenkaan päättynyt tähän! Vuonna 2007 sain MBA-tutkinnon tehtyä Tampereen yliopistosta. Myöhemmin, vuonna 2021, valmistuin teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Voin rehellisesti sanoa, että koulutustaustani on monipuolinen.
Tampereelle muutin vuonna 1994 ja täällä olen asunut monilla eri alueilla – Kissanmaalla, Villilässä, Raholassa, Vuoreksessa, Pyynikillä ja Amurissa. Tämä on antanut minulle laajan näkökulman elämään ja palveluihin eri puolella kaupunkiamme. Kysymys kuuluukin: Missä mahtaa ollakaan loppusijoituspaikkani?
Jälkikasvun myötä varhaiskasvatus, koulumaailma ja opiskelumaailma ovat tulleet kovin tutuksi, kuten myös neuvola-, kouluterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon palvelut. Itse taas olen kokemusasiantuntija julkisen terveydenhuollon käyttämisestä, kirjastopalveluista, kulttuuritoiminnasta, julkisesta liikenteestä, pyöräilystä, autoilusta ja liikuntapalveluista – kukaan meistä ei selviä ilman kaupungin palveluja!
Poliittinen urani alkoi vuonna 2008, kun minut valittiin ensimmäisen kerran Tampereen kaupunginvaltuustoon vihreiden listoilta. On ollut hienoa nähdä, kuinka kaupunginhallituksessa (v 2011–2012), lautakunnissa ja kaupungin eri yhtiöissä, valtuutettuna (2009–2012) ja varavaltuutettuna (v 2013–2021) on voinut vaikuttaa päätöksiin, jotka koskettavat jokaisen tamperelaisen elämää. Vaikka vuonna 2021 päätin poliittisen urani keskittyäkseni työelämään ja opiskeluun, kipinä poliittiseen vaikuttamiseen ei lopulta päässyt hiipumaan. Maailma on muuttunut, ja minäkin olen kehittynyt tai kasvanut, eikä Vihreä puolue enää tuntunut kotipesältä, joten oli aika ottaa uusia tuulia siipieni alle – neljän vuoden jälkeen olen valmis jälleen astumaan politiikan pelikentille. Tällä kertaa Tampereen Kokoomuksen ehdokkaana kunta- ja aluevaaleissa.
Työurani on kulunut Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, lastenklinikalla, missä aloitin vuonna 1994. Olen ylpeä siitä, että olen saanut olla pienenä palasena tärkeää ja merkityksellistä työtä. Välillä toimin johtavana ylilääkärinä Pirkanmaan sosiaalipalvelujen ky:ssä vuosina 2003–2006, missä kehitysvammaisten palveluja kehitettiin ja tuotettiin. Kliininen työ sairaalamaailmassa vei lopulta voiton, ja siirryin takaisin lastentautien pariin, sillä sydämeni sykkii kliiniselle työlle. Ensin olin kliinisenä opettajana Satakunnan keskussairaalassa/ Turun yliopistossa ja vuodesta 2008 lähtien olen ollut Taysin lasten teho-osaston ja sisätautiosaston apulaisylilääkärinä.
Lisäksi olen toiminut yksityislääkärinä, yrittäjänä yhden miehen nyrkkipajassani, vuodesta 1996. Tällä hetkellä työskentelen yksityislääkärinä Mehiläisen toimipisteissä. Kattava kokemukseni julkiselta ja yksityiseltä sektorilta on auttanut minua ymmärtämään sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelurakennetta, sen toimintaa ja myös ongelmakohtia. Hallinnollisen työn myötä organisaatiot, verkostot ja toimijat ovat tulleet tutuiksi.
Asevelvollisuuden olen suorittanut ja sotilasarvoltani olen vänrikki. Palveluksen aloitin Turun Vähä-Heikkilän ilmatorjuntarykmentissä vuonna 1993, jolloin lamavuodet olivat pahimmillaan. Alokaskauden jälkeen siirryin lääkintäkouluun, ”Suomen Chicagoon” – Lahden Hennalaan, ja lopuksi kokelaaksi Uudenmaan prikaatiin Tammisaareen. Vaikka sotilasurani jäi lyhyeksi, se on opettanut minulle tärkeitä arvoja isänmaasta ja sen puolustamisesta. Nuoruusvuosina tuli vietettyä useampikin jouluaattoiltoja kunniavartiossa ja nyt elämänkokemusta keränneenä reserviläisenä reserviläisyhdistyksen toiminta on tullut jälleen lähemmäksi sydäntäni.
Olen monipuolinen ammattilainen, joka on valmis kohtaamaan uusia haasteita ja vaikuttamaan positiivisesti ympäröivään maailmaan! Amurilaisesta ryijynompelijasta tarinat ovat toistaiseksi jääneet lähinnä suunnittelun asteelle, mutta hitaasti hyvä tulee – kuten niin monesta muustakin asiasta!