Jouluna monet suomalaiset sortuvat ylensyömiseen

Jouluna syöminen on kuin urheilulaji: kilpailijat kokoontuvat ruokapöydän ääreen eikä kukaan halua jäädä toiseksi. Kinkut, laatikot ja tortut laulavat houkuttelevia laulujaan, ja ennen kuin huomataankaan, on syöty kahden edestä jouluruokaa. Ja tämä on vasta verryttelyä!

Ruokaa ei voi vastustaa. Se on kuin joulun taikaa, joka vie mukanaan. Pöytä on täynnä herkkuja, ja tuntuu, että pitäisi maistella vähän kaikkea.

Aiemmin, erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla uutisoitiin tapauksista, joissa jouluruoka ja ylensyönti olivat saaneet joulunviettäjiä siirtymään oman kuusen juurelta ambulanssilla lähimmälle päivystysasemalle terveydenhuollon rattaisiin. Tällöin jouluruoka oli kaukana juhlasta. Nykyisin tällaiset tapaukset ovat harvinaisempia. Vaikka itsekontrollia on tullut lisää syömisten suhteen, edelleenkin jouluruoan äärellä tapahtuvalla kohtuuttomalla alkoholinkäytöllä joulurauhaa rikotaan monissa kodeissa. Tekisimmekö tänä vuonna juhlasta vähän rauhallisemman ja kohtuullisemman.

Miksi ylensyöntiä tapahtuu? Jouluruoka on kuin ruokailun supervoima: se tuoksuu taivaalliselta, näyttää houkuttelevalta ja tuntuu aina paremmalta, kun sitä on liikaa. Se saa unohtamaan arjen ja järjen. Joulustressi taas johdattaa meidät ruokapöytään kuin henkiseen turvapaikkaan. ”Jos nyt syön vielä vähän, niin eiköhän stressi katoa!” Ruoka tarjoaa monille lohtua ja hetkellisen pakopaikan joulukiireiden keskellä.

Ylensyömisen taustalla saattaa olla myös muinaisista metsästäjä-keräilijäajoista periytyvä piirre: mitä enemmän vaihtoehtoja on tarjolla, sitä helpommin tulee syötyä liikaa. Ilmiö tunnetaan aistispesifisenä kylläisyytenä, jossa kylläisyys kehittyy tiettyä ruoan ominaisuutta, kuten makua tai tuoksua kohtaan, mutta toista herkkua voi silti tehdä mieli. Ei ihme, että joulupöytä houkuttelee ja herättää voimakkaita tunteita. Vaikka vatsasi olisi täynnä, ajatus seuraavasta ruoasta alkaa tuntua yhtä houkuttelevalta kuin edellinenkin.

Viisautta olisi lopettaa syöminen viimeistään silloin, kun olo alkaa tuntua täydeltä. Jos on tarvetta tauolle, voi pyörähdellä pirtin lattialla oljilla tai liikkua ennen seuraavaa kierrosta. Keho saa aikaa sopeutua ruokailun tempoon ennen hyökkäämistä uuden lautasen kimppuun. Silloin ruokailu on helpompaa ja kevyempää.

Sitten on se nurja puoli: jos suuhun ängetään liikaa ruokaa, vatsa voi ilmoittaa omista tunteistaan aina sairaalaan asti. Jouluna ylensyönti on monelle osa perinteitä, mutta kohtuus kaikessa. Kannattaa kuunnella omaa kehoa, syödä hitaasti ja nauttia. Joulun tarkoitus ei ole vain täyttää vatsaa, vaan nauttia yhdessäolosta ja perinteiden tuomasta tunnelmasta.

On tärkeä muistaa, että on paljon ihmisiä, jotka eivät murehdi syövänsä liikaa, vaan ovat huolissaan siitä, onko kaapissa edes ruokaa. Tänä jouluna voisimmekin vähentää oman ruokamme määrää, ja lahjoittaa osan jouluherkkuihin kuluvista rahoista esimerkiksi vähävaraisille tai ruokapankeille.

Tämä on oiva keino tehdä joulusta merkityksellisempi ja antaa omalle joululle syvällisempi sisältö. Jos taas ruokaa on yllin kyllin omassa pöydässä, aina voi kutsua joulupöydän antimia ja joulun tunnelmaa jakamaan naapurissa asuvan perheen tai yksinäisen lähimmäisen.

Vesa Eskola, Lastenlääkäri, Tampere